Reetta Rajala: Miksi ”muutu!” ei riitä?

Kirjoitussarjan toisessa osassa paneudutaan siihen, miksi muutos ei tapahdu käskemällä. Odotetaan, että muutos tapahtuu vain, koska ”minä käsken” on muutoksen läpiviennin viidestä kuolemansynnistä numero 2.

Työntekijät eivät ole tyhmiä. Eivätkä he useimmiten ole muutosta vastaan ihan vain periaatteesta. Suurin osa meistä haluaa tehdä työnsä hyvin. Meitä ihmisiä motivoi se, että ymmärrämme, miksi joku asia pitää tehdä. Jos asialle on hyvä perustelu, ja tiedämme, miksi se on tärkeätä, motivoidumme tekemään miltei mitä tahansa. Toisinaan tämä perusasia unohtuu johdolta. Pahimmassa tapauksessa esimiehet eivät itsekään ymmärrä, miksi meneillään oleva muutos on tärkeä. Miksi se pitää tehdä.

Länsimaissa muutokset saadaan harvoin tapahtumaan niin, että johto ilmoittaa, että uudet prosessit otetaan käyttöön, roolit muuttuvat tai palveluntarjoaja vaihtuu.

Ihmiset ansaitsevat enemmän. He tarvitsevat motivaattorin – syyn muutoksille. He tarvitsevat myös tukea siihen, että muutos tehdään konkreettiseksi ja näkyväksi juuri heille. Valitettavasti liian usein rynnätään tuumasta toimeen aivan liian ylätasolla. Jokaiselle jää tehtäväksi tulkita yksityiskohdat itse. Tulkintoja saadaan yhtä monta kuin on työntekijöitäkin, eikä yhteistä ymmärrystä synny siitä, mitä oikeasti ollaan tekemässä. Odotettu muutos ei koskaan toteudu.

Käytännönläheinen muutos toteutuu yhdessä tekemällä. Muutoksen läpivienti tapahtuu ihmisten kanssa, ei ihmisille. Jos muutos ei ole konkreettinen, mikään ei tule muuttumaan.

Aiemmat osat kirjoitussarjasta ”Muutoksenhallinnan viisi kuolemansyntiä”:

Rohkene priorisoida, onnistu muutoksen läpiviennissä.

Viestimisestä pitää olla tuloksena oivallus.

Kerta riittää – vai riittääkö?

Älä aja muutosseinään, vältä se.