C C E A
C C E A

Moikka! Toivottavasti kaikilla on ollut loistava startti syksyyn. Itselläni on taas ollut aika paljon tekemistä; viime päivityksessä kerroin vähän valmistautumisestani MM-kisoihin ja että tavoitteena on saada siellä maapaikka Suomelle vuoden 2020 olympialaisiin. Nyt kuulette ilouutisen: MÄ TEIN SEN! Ehkä elämäni rankimman kisaviikon ja vaikeimman mitalilähdön jälkeen olin lopulta neljäs ja varmistin Suomelle olympiapaikan!

En ikinä ennen ole ollut näin onnellinen nelossijasta. Vaikka vähän harmittaakin, etten ihan yltänyt mitaleille, on tämä kuitenkin hyvä merkki, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kilpailuhenkisenä urheilijana haluaisin aina menestyä paremmin, mutta tänä vuonna ei vielä ollut mun vuoro seistä podiumilla. Älkää huoliko, teen ihan kaikkeni, että seisoisin siellä ensi kerralla. Jos totta puhutaan, mitalin saaminen näistä MM-kisoista oli vain villi unelma, ja tavoite olikin olla 15 parhaan joukossa. Purjehdin paremmin kuin osasin olettaa, ja kun lopulta lähdin mitalilähtöön 5. sijalta ja onnistuin vielä nousemaan yhden sijan, en voi kuin olla superiloinen!

Kun valmistautuu tiettyyn tapahtumaan kuukausien ajan, paineet kasaantuvat automaattisesti. Minä, kuten kaikki muutkin 1500 purjehtijaa, haluttiin niin kovasti pärjätä näissä MM:issä. En osaa kuvailla sitä helpotuksen tunnetta, joka iski heti kun tulin mitalilähdössä maaliin. Pärjäsin hyvin, ja kaikki se valmistautuminen, treeni, lepo, suunnittelu ja toteutus toimi. Yhtäkkiä pystyin taas hengittämään ja vaan nauttimaan. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun kisojen jälkeen voi iloisena soittaa vanhemmille, että hei, mä tein jotain hyvin!

MM-kisojen jälkeen oli vain hetki aikaa levätä kotona, kunnes olikin jo aika lentää Japaniin. Pää oli vielä pyörällä kisoista, enkä ollut ehkä täysin palautunut, mutta taas oli aika treenata. Kahden treeniviikon jälkeen kisattiin. Treeni ei oikein kulkenut, eikä kisaamisestakaan meinannut tulla mitään. Halusin antaa kaikkeni, mutta energiaa ei vain ollut jäljellä MM-kisojen jälkeen. Onneksi ymmärsin tämän ajoissa ja päätin, etten ota kisaamista liian tosissani, vaan yritän todella vain nauttia Japanista ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Jos kuluttaa kaiken ajan kisaamalla maailman ykköskärkeä vastaan, on helppo unohtaa pitää hauskaa. Loppujen lopuksi tämä matka oli paljon parempi kuin ensimmäinen Japanin-reissuni viime vuonna. Hitaasti, mutta varmasti minusta ja Japanista on tulossa kaverit.

Ja sitten, jännitys tiivistyy, mulla on vielä yksi iso juttu kerrottavana. Minä, Monika Mikkola, joka vannoi, ettei enää koskaan istuisi koulun penkillä, aloitti opiskelun Exeterin yliopistossa kolme viikkoa sitten! Mitä ihmettä! Niin kuin kerroin, kisaaminen koko ajan maailman parhaita purjehtijoita vastaan on aika raakaa. On todella helppoa alkaa verrata itseään 10 vuotta vanhempiin ja kokeneempiin urheilijoihin, jotka eivät enää oikeastaan tee virheitä. Olen yrittänyt etsiä sopivaa ajanvietettä, joka antaisi muuta ajateltavaa kuin onnistuminen tai epäonnistuminen.

Viime vuoden lopussa aloin leikkiä yliopistoajatuksella ja luin paljon eri yliopistoista ympäri maailmaa. Päädyin siihen, etten viihdy Suomessa, mutta haluan pysyä Euroopassa. Englanti oli luonteva päätös, sillä halusin opiskella englanniksi ja olen muutenkin viettänyt siellä paljon aikaa. Hain tammikuussa pariin eri yliopistoon Etelä-Englannissa ja nyt, 9 kuukautta myöhemmin, olen muuttanut Englantiin! Opiskelen psykologiaa ja liikuntatieteitä ja nautin joka luennosta (paitsi ehkä niistä, jotka alkavat aamukahdeksalta)! Purjehduksen ja opiskelun yhdistämisessä purjehdus tulee aina olemaan etusijalla, joten Tokioon mennään kovempaa kun koskaan! Exeterissä on loistavia mahdollisuuksia ja etuuksia urheilijoille, ja Britannian maajoukkueen lasertytöt ovat kutsuneet treenaamaan kanssaan Weymouthiin. Treeniseurastakaan ei siis ole puutetta.

Paljon oli asiaa, mutta vielä lyhyesti: olen todella iloinen tämän vuoden kehityksestä ja valmis kehittymään vielä enemmän. Olen myös innoissani tästä uudesta haasteesta, joka toivottavasti on se täydellinen muu puuha purjehduksen ohelle – silloin kun sellaista tarvitaan.

Toivottavasti teillä menee yhtä hyvin. Nyt vaan odotellaan ensi kesää!

Monika

CCEA ja Monika Mikkola ovat solmineet jo vuonna 2015 sponsorointisopimuksen, jonka tavoitteena on tukea Monikan matkaa lajin huipulle ja kohti Tokion olympialaisia.