C C E A
C C E A

Moikka kaikki! Yleensä olen aloittanut nämä kirjoitukset yrittämällä selittää kiireitäni, mutta nyt kiire on viimeinkin tältä vuodelta ohi! Edellisen blogin jälkeen olen kisannut pari kertaa Briteissä, mutta nyt kisakausi on viimeinkin ohi. Nyt on edessä parin kuukauden tauko, ja seuraava kisa on Miamin maailmancup tammikuun lopussa.

Viimeksi kerroin, että aloitin yliopisto-opiskelut Englannissa, ja voin kaikkien – ainakin äidin – helpotukseksi kertoa, että kaikki on mennyt hyvin! Olen jopa ehtinyt parille leirille Lanzarotelle sekä pikavisiitille Suomeen pokkaamaan Vuoden Purjehtija -palkinnon! Erityiskiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana touhuissani, suuri osa tästä palkinnosta kuuluu teille. Tällä hetkellä olen vuoden viimeisellä leirillä Lanzarotella ja sitten lennän kotiin suoraan joulupöytään.

Talvet ovat purjehtijoille aikaa, jolloin isoimmat muutokset tehdään. Kevät, kesä ja suuri osa syksystä menevät kisatessa, eikä uusia temppuja oikein ehdi etsiä tai löytää. Kisakauden päätyttyä yritetään aina etsiä menneistä kisoista ja treeneistä kaikki suuret ja pienet heikkoudet ja rakentaa talven leirit niiden ympärille. Mun ensimmäinen talvikauden leiri oli marraskuun alussa. Jo silloin me löydettiin valmentajani kanssa vaikka mitä uusia juttuja, mitä aiotaan testata treeneissä. Suurin osa niistä toivottavasti toimii kisoissa – se nähdään ensi tammikuussa. Siihen asti kaikki aika vesillä menee uusien asioiden oppimiseen sekä purjehtimisesta nauttimiseen. Ja sehän on helppoa just nyt täällä etelän auringossa ja turkoosissa meressä!

Merestä ja talvesta puhuessa tulee mieleen Itämeri. CCEA on antanut Itämerelle joululahjaksi rahaa sen suojeluun, mikä on aivan loistava juttu! Rupesin miettimään, mitä Itämeri minulle merkitsee. Meri on luonnollisesti mulle purjehtijana tosi tärkeä elementti, mutta Itämeri on ehkä se kaikista tärkein. Olen koko ikäni purjehtinut ympäri Itämerta köliveneellä ja kun aloitin jollapurjehduksen, opin itse ohjaamaan omaa venettäni Itämeren aalloissa. Nyt vanhempana olen sitten viettänyt lukemattomia tunteja harjoitellen Itämerellä. Olen purjehtinut ympäri maailmaa mitä ihmeellisimmissä ja toinen toistaan upeammissa paikoissa, mutta palaaminen omille kotivesille on aina kaikista parasta. Itämeri on mulle kuin koti! Helsingin edustalla purjehtiessani tunnen jokaisen kiven, luodon ja saaren. Mikään ei voita kesäistä merituulipäivää Itämerellä. Itämeri on siis tärkeä, ja sen terveys on lähes suoraan kytköksissä mun omaan terveyteen.

Olimme sitten missä tahansa maassa missä tahansa meressä, aina jos purjehtija näkee vedessä muovia, se korjataan pois. Kilpailuissa saa jopa rangaistuspisteitä, jos tuomaristo näkee jonkun heittävän roskia mereen! Suomessa ollessani tykkään kävellä koirani kanssa merenrantoja pitkin, ja keräämme aina roskia vesirajasta. Harmittaa, miten surulliseen kuntoon rakas Itämeri on päätynyt. Lohduttavaa on, että tällaisilla pienillä teoilla, jonka myös CCEA nyt tekee, Itämeren terveyttä voidaan kuitenkin parantaa. Jos meidän meri voi hyvin, niin mekin voidaan hyvin!

Ihanaa joulunodotusta kaikille, ja pidetään kaikki Itämerestä huolta!
Monika

CCEA on jo monen vuoden ajan antanut Itämerelle lahjaksi hyvää happea. Myös tänä jouluna olemme lahjoittaneet joulutervehdysrahat Baltic Sea Action Groupille Itämeren pelastustyöhön. www.joululahjaitamerelle.fi