C C E A
C C E A

Melkein päivittäin pääsen keskustelemaan muutoskyvykkyyden kehittämisestä asiakkaidemme, kollegoitteni tai sellaisten organisaatioiden kanssa, jotka ovat tunnistaneet muutoskyvykkyyden tärkeyden ja haluavat meiltä apua sen kehittämiseen.

Miksi muutoskyvykkyys on tapetilla juuri nyt? Varmaankin siksi, että alkaa olla ilmiselvää, että muutos organisaatioissa on pysyvää. “Jatkuva muutos on ominaista tälle ajalle”, kuvaa kollegani Juha Lindfors tuoreessa kirjoituksessa pian alkavaa 2020-lukua.

Mitä muutoskyvykkyys sitten on? CCEAssa näemme, että muutoskyvykkyydessä on kaksi puolta: ihmisten muutososaaminen sekä muutosten toimintatavat ja työkalut, joita hyödyntämällä muutokset saadaan konkretisoitua, suunniteltua ja toteutettua kerrasta toiseen.

Olen yrittänyt keksiä, mikä olisi hyvä metafora havainnollistamaan sitä, mistä muutoskyvykkyydessä on kyse.

Kukaan, joka minut tuntee, ei ylläty siitä, että hakusessa on ollut urheilumetafora. Pitäisi löytää urheilulaji, jossa olennaista ovat kestävyys sekä kyky sopeuttaa suoritusta heikoimpienkin signaalien perusteella, varautua yllätyksiin, säilyttää keskittymiskyky, toipua nopeasti, jos (kun) tekee virheitä, ja oppia niistä, sekä joustavuus nähdä useita vaihtoehtoisia reittejä päästä tavoitteeseen…

“No niin, eipä ollut vaikea arvata lopputulosta”, miettivät nyt ne, jotka tuntevat minut todella hyvin. “Totta kai päädyit suunnistukseen.” No niin päädyin. Minusta suunnistus tuntuu parhaalta mahdolliselta urheilumetaforalta.

Wikipediassa lajista löytyy aika hyvä kuvaus: Suunnistus on laji, joka vaatii kykyä navigoida kartan ja kompassin avulla yhdestä kohteesta toiseen vaihtelevassa ja tyypillisesti tuntemattomassa maastossa samalla, kun edetään vauhdikkaasti. Osallistujilla on käytössä suunnistuskartta, jota käytetään reitillä olevien rastipisteiden löytämiseen.

Suunnistus on kelpo metafora myös siinä mielessä, että lajissa on mahdollista kehittää ja käyttää päätöksentekomalleja, jotka auttavat suoriutumaan hyvin täysin vieraassa maastossa. Tyypillisesti kilpailuissa maasto on sellainen, jossa ei ole aiemmin suunnistanut. Vaikka maasto olisi entuudestaan tuttu, radat ja rastipisteet ovat aina uudet. Sama pätee muutoskyvykkyyteen – myös sen yksi puoli ovat mallit, kaavat ja työkalut, jotka helpottavat eriluonteisten, -muotoisten ja -kokoisten muutosten läpivientiä.

Suunnistus on täysiverinen kestävyyslaji, joka myös pitää ihmisen nöyränä. Lähes aina kun metsässä alkaa miettiä, kuinka hienosti homma sujuu, seuraavalla rastivälillä edessä on suurella todennäköisyydellä isompi tai pienempi pummi. Juuri niin kuin muutoksissakin: vaikka erilaisia malleja ja työkaluja voi ja kannattaa käyttää, jokaikinen organisaatio ja muutos on aina erityislaatuinen. Jos seuraa sokkona yhtä ja samaa perusmallia, on iso riski eksyä vaihtelevassa ja tuntemattomassa maastossa samalla, kun edetään vauhdikkaasti.

Suunnistusmetaforakaan ei ole täydellinen. Siinä on yksi iso puute, joka minua vaivaa. Suunnistuksessa ihannetapauksessa ollaan täysin omillaan ja yritetään pitää kaikki muut ihmiset oman kuplan ulkopuolella. Muutoksen johtamisessa ja läpiviennissä sen sijaan on kyse pitkälti ihmisistä. Siksi täydellisen muutoskyvykkyysmetaforan etsintä jatkuu.

Olen puhumassa muutoskyvykkyyden kehittämisestä maalikuussa CHANGE19-tapahtumassa. Olisi mahtavaa, jos haastaisit minut ja auttaisit löytämään sen täydellisen metaforan.

Auli Packalén: Muutoskyvykkyysmetaforaa etsimässä

Kirjoittaja toimii CCEAssa johtavana konsulttina. Lue lisää Aulista tai seuraa häntä Twitterissä.