Riikka Halmesvaara: Virtuaaliperehdytys ja yhteisöllisyys uuden CCEAlaisen silmin

Työni CCEAssa ei alkanut kohdallani ihan niin kuin oli suunniteltu. Ensimmäinen työpäiväni CCEAssa oli 1. huhtikuuta 2020, ja koronaviruksen takia koko maailma oli siirtynyt etätöihin jo viikkoja sitten.

Jännitti aloittaa uudessa työpaikassa ilman, että pystyi tapaamaan ketään kasvotusten. Jännitys oli kuitenkin turhaa. Sain monta kannustavaa puhelua kollegoiltani eli lonteilta jo ennen aloitusta. Tietokone, kännykkä ja ihana tervetuloapaketti tuotiin kotiovelle ja kalenterissa oli kivasti tutustumistapaamisia ja perehdytyksiä valmiina. Kun ensimmäinen työpäivä koitti, koin jo olevani vähintään puoliksi lontti.
Erikoisesta tilanteesta huolimatta järjestelyt hoituivat hyvin. Perehdytysprosessi oli valmiiksi mietitty, eikä tarvinnut itse miettiä, mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Kaikki toimi hyvin virtuaalisesti. Alkujännitys haihtui nopeasti, kun vastaanotto oli niin tuttavallista ja sujuvaa.

Maailman tilanne toi epävarmuutta ja muutoksia kaikkialle, mutta nopeasti huomasin olevani jo täysillä työn touhussa. Pääsin heti mukaan projekteihin ja työskentelemään osana projektiryhmää. Lontit ovat tiivis ja toisiaan kannustava yhteisö. Kaikki saavat olla omanlaisiaan, ja lämpimämpää vastaanottoa en olisi voinut kuvitellakaan. Ilmapiiri on niin avoin ja vastaanottavainen, että huomasin nopeasti esittäväni rohkeasti uusia ideoita ja koin, että todella pääsin heti hyödyntämään osaamistani.

Erityisesti minua on ilahduttanut yhteistyö ja erinomainen henki lonttien kesken. Työkavereiden kanssa jaetaan myös henkilökohtaisia asioita ja rohkeasti myös omia mokia. Kaikki ovat samanarvoisia, ja kaikkien mielipidettä arvostetaan. Fiiliksiä kysytään usein ja työkavereista välitetään aidosti. Tähän työyhteisöön on upeaa kuulua!

Virtuaaliset kahvitreffit, etätutustumissessiot, yhteiset keskustelukanavat ja kävelypalaverit puhelimessa ovat mahdollistaneet hyvän perehtymisvaiheen. Onpa yhdet jätskikioskitreffitkin sovittu, turvaväliä noudattaen luonnollisesti. Etäaloitus jättää kuitenkin aukon ihmisten tutustumiseen, kun vapaampi jutustelu toimistolla ei ole mahdollista samalla tavalla. Toki odotan sitäkin.

Lonttimatkani alku oli kaikkea muuta kuin tyypillinen, mutta tästäkin tilanteesta lontit suoriutuivat kunnialla. Ensimmäisten kuukausien jälkeen moni lontti tuntuu jo ihan tutulta siitäkin huolimatta, että en ole muutamaa lukuun ottamatta vielä kasvotusten tavannutkaan. Odotan innolla kaikkien lonttien tapaamista toimistolla Keilarannassa.