Oletko ikinä huomannut kysyväsi itseltäsi kärsimättömästi: ”Muuttuuko tämä organisaatio koskaan?” tai ”Miksi etenemme niin hitaasti tässä muutoksessa?” Et ole näiden ajatusten kanssa yksin. Muutos – tai transformaatiojohtajan roolissa hyppäämme usein mukaan monivuotisiin hankkeisiin, joka testaa kärsivällisyyttämme.
Pitkin muutosmatkaa koemme sekä ylä – että alamäkiä. Hyvin todennäköistä on, että tähän matkaan mahtuu myös turhauttavia hetkiä. Voi tuntua, että asiat etenevät hitaammin kuin sitä toivoisi. Tämä nostikin mieleeni kysymyksen: Mitä luonto voisi opettaa meille muutoksesta organisaatioissa? Mitä kyvykkyyksiä ja taitoja voisimme kehittää muutososaajina?
1. Anna muutokselle aikaa – ole kärsivällinen
”Luonto ei kiirehdi, silti kaikki tulee tehdyksi”, kuuluu Lao Tzun kaunis havainto. Yrittäessämme pitää kiinni tiukoista projektiaikatauluista, saatamme helposti unohtaa, että muutos ottaa aikansa – sekä luonnossa että organisaatioissa.
Muutoksen odottaminen muistuttaa monessa mielessä puun kasvun tarkkailua. Vaikka päällisin puolin voi näyttää siltä, ettei hirveästi tapahdu niin pinnan alla on käynnissä kasvamisen kannalta tärkeitä prosesseja. Mitä me voimme muutosjohtajina tehdä on tarjota muutoksen puulle hedelmällisen kasvuympäristön. Voimme ravita maaperää ja kastella puuta. Sen lisäksi kuitenkin tarvitsemme myös aikaa ja kärsivällisyyttä.
2. Mukaile myrskyjä ja hellettä – vahvista resilienssiäsi
Siinä missä vuodenajat vaihtuvat, myös muutosprojekteissa on erilaisia kausia. On hetkiä, jolloin projekti “kukkii” ja sitten on ”horroksen hetkiä,” jolloin kaikki tuntuu pysähtyneen. Sekä kukkiminen, että horros ovat luonnollinen osa luonnon kiertoa.
Läpi näiden vuodenaikojen, koemme myös erilaisia lyhytaikaisempia sääilmiöitä. Meidän ihmisten mielestä osa näistä ilmiöistä, kuten myrskyt, voivat tuntua epämiellyttäviltä. Luonnossa kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Esimerkiksi myrskyt tuovat sadevettä alueille, jotka sitä tarvitsevat ja tasapainottavat maailman lämpötasetta. Kaikella on merkityksensä.
Samalla tavalla, me muutosjohtajat voimme nähdä merkityksen “myrskyissä,” jotka kohtaamme töissä. Kenties voimme ottaa niistä opiksi ja mahdollisesti jopa ottaa erilaisen polun, kun mitä olimme ajatelleet. Myrskyjen ja lämpöaaltojen läpi eläminen vaatii resilienssiä – kyvykkyyttä ponnahtaa vastoinkäymistenkin jälkeen. Varmaa on, että me kaikki tulemme kokemaan sekä auringonpaistetta että sadetta pitkin muutosmatkaa. Sen takia on hyvä pitää sadetakkia mukana, ihan varmuuden vuoksi vain.
3. Työskentele kohti yhteistä päämäärää – kehitä yhteistyötaitoja
Luonnossa yhteistyön tekeminen saman tai eri lajien eliöiden kanssa on usein selviytymisen asia. On monta kaunista esimerkkiä, jotka osoittavat luonnon yhteyden ja keskenäisriippuvuuden. Tämän todistaa vaikkapa muurahaiset sekä ampiaiset, jotka muodostavat pesäkkeitä tekemällä töitä yhdessä. Toinen hyvä esimerkki yhteistyöstä on korallin ja levän symbioottinen suhde. Levä tarjoaa energiaa koralleille sekä osa levistä jopa parantaa korallin stressinsietokykyä.
Yhteistyön tekeminen ei ole pelkästään tarpeellista eläinkunnassa vaan myös elintärkeää ihmisille, joista organisaatiot muodostuvat. Tuodaksemme muutosvision eloon, meidän on saatava ihmiset mukaan ja tekemään töitä yhdessä kohti päämäärää. Osallistaminen on avaintekijä, jotta merkittävimmät sidosryhmät saadaan sitoutettua. Laajamittainen osallistaminen saattaa tuntua aluksi hitaan kankealta, mutta se vie todennäköisemmin kohti haluttua muutoksen päämäärää. Muutos ei tapahdu irrallaan muusta ympäristöstä (poteroissa työskentelemällä) vaan sen on tapahduttava kontaktissa muihin ihmisiin. Meidän on työskenneltävä yhdessä ravitaksemme maaperää ja kastellaksemme puun kukoistukseen.
Lopulta..
Sitten melkeinpä yllättäen alamme huomaamaan muutoksen ensimmäisiä merkkejä. Kenties aluksi keskustelun sävy muuttuu ja lopulta ihmiset alkavat tekemään asioita eri tavalla – omaksuen uudet työtavat. Nopeammin kuin osaammekaan odottaa, näemme elinvoimaisen puun edessämme.
