Mitä lonttikulttuuri merkitsee Johannalle?

”Lonttikulttuuri tarkoittaa minulle ystäviä, toisten auttamista ja huolenpitoa sekä joustavuutta. Olen toivottavasti saanut täältä elinikäisiä ystäviä, joilta saan tukea sekä töissä että sen ulkopuolella. Minulle kaikki on yhtä elämää, eikä mielestäni työtä ja vapaa-aikaa tarvitse pitää täysin erillään. Jos kollegoiden kanssa ei olisi mitään kontaktia työn ulkopuolella, tilaa kehittämiselle ja innovoinnille jäisi aika vähän – hyvänä esimerkkinä CCEAn AW-kulttuuri, joka sai syntynsä työajan ulkopuolella!

Lontit näkyvät arjessani monellakin tavalla. Reissussa ollessani naapurissa asuva kollega kävi kastelemassa kukkiani, ja käymme kollegoiden kanssa säännöllisesti lenkillä tai muissa harrastuksissa. Jouduttuani onnettomuuteen toimitusjohtajamme toi kukkia sairaalaan ja kollegat kävivät kaupassa puolestani – kaikki olivat niin ihania! Koen, että lonteista välitetään aidosti. Sairaslomallani ei mietitty vain siitä, kuka tekee työni, vaan voinnistani oltiin aidosti huolissaan.

Pelkkä porukka ei kuitenkaan takaa sitä, että ihmiset viihtyvät ja kulttuuri säilyy. Monen muunkin asian pitää olla kunnossa – kuten työhyvinvoinnin, käytännön tuen, palkan sekä ja uusien haasteiden. Kattavat työsuhde-edut ovat aina kivoja ja niillä on merkitystä, mutta jos muut asiat olisivat pielessä ja tunnelma inhottava, pelkät edut eivät enää riittäisi motivoimaan ihmisiä. Kaikissa työpaikoissa on huonoja puolia, mutta jos arvostaa muiden tukea ja ystävyyttä, on CCEA hyvä paikka.

Arvostan sitä, että meillä on CCEAssa yhteiset tavoitteet ja lähtökohtana yhdessä onnistuminen. Lonttien välille ei synny kilpailufiilistä esimerkiksi siitä, kuka saa minkäkin projektin – uskon, että henkilökohtainen kilpailu vaikuttaisi kulttuuriin helposti negatiivisesti. Päinvastoin: juhlimme onnistumisia yhdessä ja kannustamme toisia saavuttamaan tavoitteet.

Kulttuuri on herkkä asia, johon jo muutama henkilö voi vaikuttaa niin, että fiilis muuttuu tai asioita tehdään eri tavalla. Olen ollut työpaikoissa, joissa kaikki eivät edes tervehdi toisiaan. Ymmärrän siis hyvin, kun sanotaan, että kulttuurista täytyy pitää huolta. Minusta on hienoa, että lonteilta tulee pieniä, toisia tukevia eleitä luonnostaan, eli kysymme mitä kuuluu ja autamme toisiamme.

Jokainen kokee kulttuurin eri tavalla, eikä ole este, että lontit ovat eri elämäntilanteissa – silti jokainen voi etsiä lonttikulttuurista parhaat palat. Onneksi lontit ovat itseohjautuvia ja uskaltavat kysyä – kukaan ei kädestä pitäen rakenna ohjelmaa, mitä milloinkin pitää tehdä, vaan lontin pitää miettiä, mikä on itselle oikea tapa olla töissä ja viihtyä. Kaikki ei ole täydellistä, ja parannettavaa löytyy aina, mutta itselle tämä on paras kulttuuri, missä olen työskennellyt.”

Johanna Tynkkynen